Elintarviketeollisuus ajaa kestävää ruokapakkaamista, mutta merkittävään muutokseen se tarvitsee pakkaamisen koko arvoketjua. Tästä ketjussa ollaan yhtä mieltä. Keinoista ei niinkään.
Hyvä ruokapakkaus suojaa ruokaa riittävästi ja haittaa ympäristöä mahdollisimman vähän. Mutta millainen pakkaus täyttää nämä vaatimukset parhaiten ja kannattavasti?
”Yhtä oikeaa vastausta ei kannata jäädä odottamaan. Sitä ei tule tieteestä eikä sääntelystä. Kun aktiiviset yritykset ryhtyvät yhteistyöhön elintarvikepakkaamisen koko arvoketjussa, ne voivat ohjata kestävän pakkaamisen kehitystä haluamaansa suuntaan”, sanoo LUT-kauppakorkeakoulun professori Henri Hakala.
Kilpailu yhteistyön esteenä
Yhteistyön merkitys on Hakalan mukaan oivallettu alan yrityksissä, mutta toteutus vielä kangertelee. Kun Package-Heroes-hankkeen tutkijat haastattelivat yritysten edustajia, esiin nousi yhteistyön esteitä ja hidasteita.
Elintarviketeollisuus on tehnyt globaalisti suuria lupauksia kestävään pakkaamiseen siirtymisestä ja se toivoo ratkaisuja pakkausteollisuudelta. Kilpailuetua saavuttaakseen elintarvikeyritykset haluavat ennen kaikkea yrityskohtaisia ratkaisuja, kun taas pakkausten ja pakkausmateriaalien valmistajat haluaisivat kohdistaa tuotekehitysinvestointinsa ratkaisuihin, joita hyödyntäisi mahdollisimman moni yritys.
”Kun elintarvikeyritykset kilpailevat keskenään pakkaamisella, pakkausratkaisujen kehitys hidastuu, vaikka sinänsä pakkausvalmistajien välinen kilpailu parhaista ratkaisuista nopeuttaa sitä. Kestävän kehityksen kannalta yritykset kilpailevat tavallaan väärässä paikassa, eikä kaikille ole selvää, missä asioissa pitäisi kilpailla ja missä tehdä yhteistyötä”, sanoo tutkija Sanne Bor LUT-kauppakorkeakoulusta.
Epävarmuus investointien jarruna
Kehitystä jarruttaa yritysten mukaan myös investointien epävarmuus. Suuri pakkaaja ei tiedä, onko uutta pakkausmateriaalia luvassa riittävästi. Uuden materiaalin kehittäjä ei puolestaan tiedä, kannattaako tehtaaseen investoida, jos sen uusiutuva, puupohjainen muovi päätyykin pysyvästi fossiilisten muovien rinnalle EU:n kertakäyttöpakkauksia koskevassa direktiivissä, tai jos puun hinta nousee merkittävästi sen käyttöä rajoittavien direktiivien vuoksi.
Epävarmuutta tuovat myös kuluttajien asenteet. Vaikka kuluttaja haluaisi suosia kestävää pakkaamista, pakkaaja ei voi olla varma, että kuluttaja tunnistaa sellaisen. Mediaa analysoidessaan tutkijat huomasivat myös syyttävän asenteen. Viherpesua toki tapahtuu, mutta teollisuuden pienet uudistukset nähtiin monesti viherpesuna silloinkin, kun ne olivat tärkeitä askelia suuressa järjestelmämuutoksessa.
”Yhteistyö auttaisi tiedon levittämisessä ja pakkausmerkintöjen yhdenmukaistamisessa, mutta ongelma tulee joka tapauksessa vastaan, jos yrityksen markkinat ovat kansainväliset”, Bor sanoo. Hän huomauttaa, että kohdemaa vaikuttaa myös siihen, millainen pakkaus on kestävä.
”Yritysten on varauduttava siihen, että suhde pakkausten uudelleen käyttämiseen, materiaalien kierrättämiseen ja roskaamiseen säilyy erilaisena eri maissa ja jopa eri alueilla ja eri tilanteissa maiden sisällä. Jopa Suomessa kannattaa ottaa huomioon, että piknik- ja grilliruuan pakkaukset voivat päätyä luontoon hyvästä kierrätysjärjestelmästä huolimatta”, Bor sanoo.
Tilaus mullistaville innovaatioille
Hakala ja Bor peräänkuuluttavat arvoketjun yhteistä innovointia. He korostavat, että kyse ei ole vain pakkausmateriaaleista tai pakkauksen käyttökertojen määrästä, vaan myös pakkausten koosta.
”Sinkkutalouksien lisääntyessä voi osoittautua kestäväksi ratkaisuksi pakata ruokaa nykyistä pienempiin pakkauksiin, siis lisätä pakkaamista. Ruuan pilaantuminen aiheuttaa nopeasti paljon isommat hiilidioksidipäästöt kuin pakkausmateriaali koko elinkaarensa aikana”, Hakala toteaa.
Hakala odottaa innovaatioita myös irtomyyntiin. Hän kuvailee pitkälle automatisoitua palvelutiskiä, jolta asiakas voisi ostaa ainekset vaikkapa kolmeen voileipään, leipäsiivuista alkaen.
”Palveluautomaatit ja muut innovaatiot tuskin kiinnostavat nykyisiä pakkausvalmistajia, mutta kenties pakkauskoneiden valmistajia tai alalle tulevia startupeja”, Hakala sanoo.
Teksti: Marianna Salin
Katso aihepiirin tallenteita 15.2.2022 järjestetystä Pakkaa tulevaisuuteen -tapahtumasta:
Video: To pack or not to pack green: ympäristövastuullisen päätöksenteon haasteita, Henri Hakala, LUT
Video: Moving from cross-system interaction to cross-system collaboration? Sanne Bor, LUT & Greg O’Shea, LUT & Henna Sundqvist-Andberg, VTT
Video: Chasing the moving target: the role of emotions in strategic packaging decisions, Kirsi Snellman, LUT