Jotta elintarvikepakkaaminen kehittyisi kestävään suuntaan, tarvitaan osin radikaalejakin muutoksia. Mutta kuka raivaa polkuja ja kenen kanssa? Yhteinen visiointi auttaa hahmottamaan erilaisia pakkausratkaisuja ja niiden elinvoimaa.
Ei ole epäilystäkään, etteikö ruokapakkaaminen olisi murroksessa. On myös jokseenkin selvää, että muutosta ajavat kaikki osapuolet: ruoantuottajat, pakkausteollisuus, kaupan ala, kuluttajat sekä poliitikot ja viranomaiset. Kuitenkin se, miltä ruokapakkaamisen kestävä tulevaisuus voisi näyttää, on epäselvää.
”Pakkausten materiaalinkulutusta vähennetään ja kierrätystä parannetaan koko ajan, mutta moni kokee haastavana sen, että sääntelyn suunta ei ole ihan selvä. Esimerkiksi EU:ssa vaikutti ensin siltä, että tärkeintä on vähentää muoviroskan määrää korvaamalla muovipakkauksia kuitupakkauksilla. Nyt huomio tuntuukin olevan enemmän uudelleenkäytössä ja kierrätyksessä eikä materiaalin vaihtamisessa”, sanoo Luken erikoistutkija Vilja Varho.
Varhon mukaan muutos vaatii joka tapauksessa yhteistyötä toimialarajojen yli, joka puolestaan vaatii yhteistä käsitystä suunnasta. Suunnan hahmottamiseksi Package-Heroes-hanke kutsui alan toimijoita visioimaan ruokapakkaamisen tulevaisuutta.
Materiaali kiertää vai sittenkin pakkaus?
Package-Heroes-hanke ja CLIC Innovationin 4Recycling-hanke järjestivät keväällä 2020 eri sidosryhmien edustajille visiotyöpajan. Lisäksi Varho kollegoineen keräsi visioita Package-Heroes-hankkeen aloitustilaisuudesta, muista työpajoista sekä irrallisista haastatteluista. Yhteensä yhden tai kahden lauseen visioita kertyi toistasataa.
Joissakin visioissa tulevaisuuden ruokajärjestelmä perustui kokonaan uudelleenkäytettäviin pakkauksiin, kun taas toisille riitti se, että kaikki biopohjaisetkin muovit saadaan kierrätettyä.
”Emme voineet työstää visioista yhtä kaikenkattavaa visiota, koska moni muutos on keskenään ristiriidassa. Mutta analysoimme ja luokittelimme visioita sen mukaan, miten syvällisiä muutoksia ne edellyttävät esimerkiksi toimintatavoissa ja yhteiskunnan rakenteissa ja miten laajalti ne osallistavat erilaisia toimijoita”, Varho kertoo.
Visioista havainnollinen visioparvi
Analysoinnin tuloksena syntyi visioparvia, siis nelikenttiä, joiden x-akseli kuvastaa muutoksen leveyttä tai laajuutta ja y-akseli syvyyttä. Näin esimerkiksi vasempaan alanurkkaan tuli kokoelma visioita, joita on suhteellisen helppo toteuttaa pienelläkin joukolla, kun taas oikeaan ylänurkkaan päätyivät radikaalit ideat, joiden toteuttaminen sisältää suuria haasteita sekä vaatii aikaa ja aivan uudenlaista yhteistyötä.
”Uskomme, että visioparvet auttavat osapuolia hahmottamaan vaadittavaa muutosta sekä luomaan yhteistä ymmärrystä ja sitoutumaan yhteistyöhön eri toimialojen välillä. Tuntuu, että alalla on kova draivi päällä, ja ihmiset haluavat käsitellä ristiriitaisiakin tavoitteita yhdessä. On ollut yllättävän helppoa saada kiireisiä ihmisiä osallistumaan keskustelutilaisuuksiin”, Varho sanoo.
Huomio myös nuorten visioihin
Varho arvelee, että kokemus ruokapakkaamisesta sekä näkemys muutoksen haasteista hillitsi osin elintarviketeollisuuden, kaupan ja viranomaisten visiointia. Jyrkempiä muutoksia, kuten muovin täydellistä hylkäämistä, tuli esiin, kun tutkijat keräsivät visioita kestävästä ruoasta noin 120 lukiolaiselta. Nämä visiot kerättiin yhteistyössä ruokamurrosta tutkivan Just food -hankkeen kanssa.
”Nuoret kuvailivat suuria muutoksia koko ruokajärjestelmään eivätkä vain nykyjärjestelmän optimointia. Osa muutoksista koski myös pakkaamista. Nuoret olivat hyvin tietoisia kestävän pakkaamisen tarpeesta ja kuluttajan vastuusta kierrättämisessä.”
Teksti: Marianna Salin
Hankkeen visiointityön tuloksia esiteltiin myös 15.12. järjestetyssä Pakkaa tulevaisuuteen -tapahtumassa:
Titta Tapiola: Visiot kestävästä ruokapakkaamisesta 2050
Vilja Varho: Nuorten visiot kestävästä ruoasta 2050