Pakkausala on murroksessa. EU-sääntelyn lisäksi erilaiset poliittiset pyrkimykset, materiaali-innovaatiot ja kuluttajien toiveet elävät jatkuvasti samalla, kun tutkimustieto pakkausalan kestävyysvaikutuksista lisääntyy. Package-Heroes-hankkeen tavoitteena oli tarjota puolueetonta, tieteellistä ja ei-kaupallista tietoa kuluttajan roolista päätöksenteon ja kaupallisten toimijoiden valintojen tueksi.
Merkittävä este kestävälle kuluttamiselle on epäselvyys siitä mikä on kestävää
Kestävän pakkausmurroksen onnistuminen edellyttää tutkijoiden, päättäjien, yritysten, kolmannen sektorin ja kansalaisten yhteisymmärrystä ja yhteistyötä. Package-Heroes-hankkeessa kartoitettiin elintarvikepakkausalan tärkeimmät toimijat, joista osa myös osallistui hankkeen järjestämiin työpajoihin ja tutkimushaastatteluihin. Tutkimusasetelmamme sekä käyttämämme tutkimusmenetelmät, kuten haastattelut, tapaamiset, kuluttajapaneeli ja työpajat, perustuivat ajatukseen käytännön toimijoiden osallistamisesta tutkimusprosessiin, jolloin jo tutkimuksen tekemisellä itsellään on vaikutusta tutkimukseen osallistuvien ajatuksiin ja käytökseen.
Tutkimuksemme tulosten perusteella voimme tehdä joitain johtopäätöksiä kansalaisten merkityksestä pakkauskulttuurin muutoksessa. Iso este kestävälle ruokapakkauskulttuurille on kansalaisen näkökulmasta katsottuna epäselvyys siitä, mikä on kestävää. Viestintä on usein ristiriitaista ja kuluttajan mahdollisuudet tunnistaa kestävämpi pakkausvaihtoehto on hankalaa. Viherpesua on paljon, ja kuluttajat helposti mieltävät tiettyjen pakkausten piirteiden indikoivan ympäristöystävällisyyttä (esim. pakkauksen väri tai materiaali), usein myös virheellisesti. Ympäristöystävällisyydestä tiedottavia sertifikaatteja on paljon eivätkä niiden standardit ole yhteneväisiä.
Tutkimuksemme tulokset kertovat, että kuluttajien näkemykset pakkausten merkityksistä eroavat pakkausteollisuuden näkemyksistä. Kuluttajalle merkitystä on myös sellaisilla pakkauksen funktioilla kuten käytettävyys (Utility) ja hävitettävyys (Disposability), joita pakkausteollisuuden näkökulma ei tunnista. Käytettävyys korostaa pakkausten soveltuvuutta arkiseen käyttöön ilman lisävaivaa, tai rahan ja ympäristön säästöä esimerkiksi kunnollisen uudelleensuljettavuuden myötä. Hävitettävyys taas korostaa kuluttajan tarvetta päästä pakkauksesta helposti eroon – ympäristötietoiset kuluttajat haluavat pakkauksen olevan helposti lajiteltavissa ja kierrätettävissä.
Kestävän kulutuskulttuurin toteutuminen vaatii systeemisen muutoksen, jossa myös tuottajat kantavat vastuunsa ja sääntelyllä tuetaan kuluttajien kestävää kuluttamista mm. tarjoamalla riittää infrastruktuuri ja informaatio kestävistä pakkausratkaisuista. Kuluttajan syyllistäminen kestämättömästä kuluttamisesta helposti peittää muiden osapuolten vastuun, jolloin systeeminen muutos vaikeutuu.
Erilaisten kestävyystavoitteiden välillä vallitsee jännitteitä
Hanke kartoitti toimijahaastatteluiden avulla pakkausmarkkinoihin vaikuttavia muutosvoimia, kuluttajien roolia, ruokapakkaamiselle asetettuja erilaisia kestävyysvaatimuksia ja niihin liittyvää politiikkaohjausta ja sääntelyä. Kartoituksen avulla pystyttiin konkretisoimaan jännitteitä erilaisten kestävyystavoitteiden välillä (muun muassa kierrätys- ja biopohjaiset raaka-aineet sekä ruokaturvallisuustavoitteiden ja pakkausten kierrätettävyyden tavoitteet).
Analysoimme EU:n politiikkaohjelmia (EU Green Deal ja EU Circular Economy Action Plan) ruokapakkaamisen tulevaisuuden näkökulmasta. Analyyseissa keskityimme tuottamaan kokoavaa tietoa siitä, kuinka ohjelmiin sisältyvät materiaalien ja pakkausten kierrätykseen ja uusiokäyttöön sekä muovin vähentämiseen liittyvät tavoitteet muokkaavat toimintaympäristöä, jossa tulevaisuuden ruokapakkausratkaisuja kehitetään ja tuodaan markkinoille.
Hankkeessa tehty tutkimus on tuottanut uutta tietoa eri pakkausratkaisujen ympäristövaikutuksista ja parantanut niiden arviointiin käytettäviä menetelmiä. Tulosten perusteella keskeiseksi on noussut erilaisten, toisiaan täydentävien ympäristökestävyyttä parantavien toimien, erityisesti materiaalin kierrätyksen, pakkausten uudelleenkäytön ja ympäristökestävien raaka-aineiden merkitys.
Uusien pakkausratkaisujen toiminnallisuutta ja ympäristöhyötyjä selvitetty demopakkausten ja elinkaarilaskennan avulla
Hankkeessa tarkasteltiin uusia demopakkauskonsepteja, joihin kuuluivat muovin korvaaminen sellupohjaisilla materiaaleilla leikkelepakkauksissa ja makeispakkauksissa, sekä kertakäyttöpakkaamisen vähentäminen annoksen kotiinkuljetuksessa. Uusiin pakkausmateriaaleihin liittyen tutkimme konseptin todennusvaiheessa olevien luonnossa biohajoavien pakkausmateriaalien ylösskaalausta. Konseptin mukaisesti valmistettiin demopakkauksia suklaalle ja välipalakekseille. Pakkauksien kuumasaumautuvuus sekä happi- ja kosteusbarrierominaisuudet olivat testien perusteella riittävät, mutta hyllyikätesteissä todettiin vielä tarvetta jatkokehitykseen, jotta tuotteiden maku säilyisi hyvänä yhtä pitkään kuin referenssimuovipakkauksilla. Demopakkauksissa käytetyt materiaalit ovat biopohjaisia ja biohajoavia, ja niistä valmistettavat pakkaukset kierrätetään kartonkikeräyksen kautta.
Elinkaariarvioinnin tulokset osoittivat, että uusiutuvasta biopohjaisesta ja biohajoavasta materiaalista valmistetut pakkaukset tuottavat elinkaaren aikana huomattavasti vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin fossiilisesta muovista valmistetut pakkaukset. Lisäksi pakkausten uudelleenkäytöllä voidaan pienentää ilmastovaikutuksia, raaka-aineen tarvetta ja muovijätteen määrää tilanteissa, joissa palautusjärjestelmä toimii (riittävän moni asiakas palauttaa tyhjän pakkauksen), pakkausten peseminen toteutetaan keskitetysti, eikä pakkauksen palauttaminen vaadi ylimääräistä kuljetusta.
Jaetut standardit ja yritysekosysteemit voivat auttaa kestävien pakkausratkaisujen yleistymisessä
Hankkeemme haastatteli vuosina 2019–2020 noin 45 pienen ja keskisuuren yrityksen ja organisaation sekä 15 suuren Suomessa toimivan yrityksen edustajia. Haastatteluissa selvitettiin, mitkä seikat estävät ja mahdollistavat pienten ja keskisuurten yritysten osallistumista kiertotalouteen. Suurilta yrityksiltä kysyimme muun muassa, mikä vaikeuttaa pakkausalan yritysten yhteistyötä ja mikä hidastaa siirtymistä pois kertakäyttöisistä muovipakkauksista.
Pienten ja keskisuurten yritysten edustajien haastattelujen avulla tunnistimme, että suurin este kiertotalouden ratkaisujen kaupallistamiselle on, että niin sanottu “opportunity confidence” eli varmuus uuden liiketoimintamahdollisuuden olemassaolosta ja hyödynnettävyydestä puuttuu. Pienten tai aloittavien yritysten haasteena on, että yrityksillä on ideoita, mutta yrityksissä ei välttämättä tiedetä miten parhaiten päästä markkinoille. Myös tutkimus- ja kehityskulut ovat korkeita, eikä niihin löydy tarpeeksi resursseja. Pienillä yrityksillä ei myöskään ole mahdollisuuksia menestyksekkääseen pilotointiin. Kaupallistamisen mahdollistajina nousi esille uusien materiaalien helpottunut saatavuus sekä se, että kysyntää uusille pakkausmateriaaleille on jo olemassa. Analyysimme mukaan pienten ja keskisuurten yritysten varmuutta voidaan lisätä kehittämällä yrityksiä tukevia ekosysteemejä.
Suurten yritysten edustajat puolestaan kertoivat näkemyksenään, että alan yhteistyötä vaikeuttavat merkittävästi EU:n kertakäyttömuovidirektiivin ongelmalliset määritelmät, biopohjaisten materiaalien kustannukset, yhteistyöverkostojen puuttuminen ja kierrätyskysymykset. Muutoksen esteenä suurille ‘valtavirtapelureille’ mainittiin mm. se, että ei tiedetä, mikä on kestävä ratkaisu ja mikä ei. Isot yritykset tarvitsevat paljon markkinavolyymia ja ongelmana on usein uusien materiaalien kustannukset verrattuna perinteisiin. Haastavaa on myös se, että koko toimitusketjun pitäisi muuttaa toimintaansa. Uusien pakkausratkaisujen käyttöönottoa ja tähän liittyvää yhteistyötä voisivat puolestaan edistää pakkausten ja kierrätyksen jaetut standardit, kuluttajien selkeämpi informoiminen ja toimialojen väliset yhteenliittymät.
Vuosien 2021–2022 aikana jatkoimme haastatteluja sekä yritystoimijoiden ja niiden välisen yhteistyön kartoittamista. Seurasimme kahta suuntaa. Ensinnäkin pyrimme ymmärtämään tunteiden roolia päätöksenteossa, erityisesti kun mietitään vastuullisuuspäätöksiä. Toiseksi pyrimme tunnistamaan toimialajärjestöjen roolit siirtymisessä kohti kestävämpiä elintarvikepakkauksia. Yritysten ja politiikkatoimijoiden haastattelujen lisäksi olemme analysoineet elintarvikepakkausalan markkinakehitystä ja kuluttajien roolia pakkausmurroksessa. Kansalaisten toimintatilaa ja mahdollisuuksia selventämällä ja kansalaisia osallistamalla voidaan parantaa liiketoiminnan mahdollisuuksia ja kannattavuutta.
Materiaalitehokkuutta edistetään yhteistyössä
Jo syksyllä 2019 solmimme Memorandum of Understanding -sopimuksen Elintarviketeollisuusliitto ry (ETL), Päivittäistavarakauppa ry (PTY) ja Suomen Pakkausyhdistys ry (SPY) kanssa. Yhteistyöllä tuettiin sekä Kansallisen materiaalitehokkuusohjelman tulostavoitteen toteutumista että Package-Heroes-projektin päämäärien toteutumista. Tavoitteena oli materiaalitehokkuuden vapaaehtoisen sitoumustoiminnan onnistunut ja tuloksellinen toimeenpano siten, että yritysten materiaalitehokkuustoimista hyötyisi niin yritysten kannattavuus kuin myös ympäristö.
Osana materiaalitehokkuussitoumusyhteistyötä järjestettiin ’Tutkimustieto liiketoiminnan apuna – Kohti kestävämpää elintarvikepakkaamista’ -työpaja, jossa oli läsnä keskusliittojen edustajien lisäksi noin 20 yritysedustajaa. Huomioimme sidosryhmävuorovaikutuksessa esille nousseen tarpeen edistää yritysten keskinäistä ja tutkimuslaitosten kanssa tehtävää yhteistyötä myös maaliskuussa 2021 julkaistussa päättäjäsuosituksessa. Tässä päättäjäsuosituksessa on neljä ministeriöille ja yrityksille suunnattua toimenpide-ehdotusta, jotka tähtäävät systemaattisen, kestävän ruokapakkaamisen innovaatioyhteistyön kehittämiseen.
Monia erilaisia ratkaisuja tarvitaan
Vuosina 2022 ja 2023 kartoitimme laajempaa ruokapakkaamiseen vaikuttavaa politiikkakokonaisuutta ja pyrimme tunnistamaan sekä analysoimaan mekanismeja, jotka edistävät tai hidastavat kestävyysmuutosta. Tulokset osoittavat, että nykyinen politiikkatoimien kokonaisuus ei ole erityisen tehokas kertakäyttöpakkausten tuotannon ja kulutuksen vähentämisessä, vaan pääpaino on ollut sen sijaan kierrätyksen ja materiaalitehokkuuden tehostamisessa. Lisäksi tunnistimme yritysten vapaaehtoiset sitoumukset ja sopimukset mekanismiksi, jolla voidaan edistää kestävää ruokapakkaamista, mutta jotka eivät vielä pakkaamisen vähentämisen ja uudelleenkäytön osalta ole saaneet merkittävää muutosta aikaiseksi.
Pääosin projektin tutkimustulosten perusteella marraskuussa 2023 kirjoitetussa avoimessa kirjeessä EU-päättäjille toteamme, että pakkausjärjestelmien ympäristökestävyys voidaan saavuttaa vain tasapainoisella yhdistelmällä uudelleenkäyttöä, materiaalien kierrätystä ja kestäviä raaka-aineita. Mitään näistä mahdollisista ratkaisuista ei pitäisi jättää kestävän Euroopan tason pakkausstrategian ulkopuolelle. Näiden ratkaisujen ympäristöhyödyt ovat tapauskohtaisia, ja ne tulee aina varmistaa kattavien elinkaariarvioiden avulla. Ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan fossiilisten polttoaineiden ja materiaalien, mukaan lukien pakkausmateriaalien, radikaalia käytön rajoittamista.
Tekstin koonnut hankkeen vaikuttavuuskertomuksien pohjalta konsortion johtaja Ali Harlin.