Kestävät ruokapakkaamisen ratkaisut kiinnostivat laajasti Package-Heroesin ensimmäisessä sidosryhmätapaamisessa 27.3.2019 Helsingin Paasitornissa. Seminaarin jälkeen pidetyissä työpajoissa noin 60 osallistujaa pohti kestävien ratkaisujen mahdollisuuksia ja pullonkauloja.
Yhtä mieltä oltiin mm. siitä, että uudenlainen pakkaaminen ei saa lisätä ruokahävikkiä – ennemminkin päinvastoin. Keskustelua syntyi kuitenkin siitä, onko tuotteiden myyntiaikojen oltava niin pitkiä tulevaisuudessa, varsinkin kun kaupan laajentuneet aukioloajat ja uudenlaiset jakelukonseptit muuttavat ostoskäyttäytymistä. Riittäisikö jossain tapauksissa suojaavuudeltaan ”huonompikin” pakkaus, ilman että ruokahävikki kasvaa?
Pakkausten kierrätettävyys ja kierrätys on keskeinen haaste. Pakkausten pitäisi olla helposti lajiteltavissa ja kuluttajat kaipaavat niihin entistä selkeämpiä merkintöjä. Monimateriaalipakkaukset turhauttavat. Kerättyjen pakkausten pitäisi myös olla oikeasti kierrätettävissä: kevyemmät, materiaalitehokkaammat pakkaukset ovat usein useasta eri kerroksesta koostuvia, mikä vaikeuttaa niiden kierrätystä. Kierrätysinfrastruktuuri vaihtelee Suomen sisälläkin paikkakuntien välillä. Lisäksi kierrätysmuovit eivät pääosin vielä sovellu elintarvikepakkaamiseen, ja niille olisi hyvä löytää uusia käyttökohteita.
Eri pakkausmateriaalien ja -ratkaisujen ympäristövaikutuksista ei ole riittävästi kokonaisvaltaista tietoa. Julkisessa keskustelussa pakkausten ympäristöystävällisyyttä tarkastellaan usein turhan yksinkertaistetusti. Kysytään esimerkiksi vain, ovatko raaka-aineet fossiilisia vai uusiutuvia, kierrätettäviä tai biohajoavia. Uusi systeemiseen tarkasteluun perustuva tieto pitäisi myös saada kommunikoitua tehokkaasti läpi koko ruokapakkausketjun: materiaalin tuottajasta brändinomistajan kautta aina kuluttajalle ja kierrätykseen saakka. Mikäli uudet ratkaisut ovat aiempaa kalliimpia, kuluttajan maksuhalukkuus saattaa ratkaista niiden käyttöönoton. Kuluttajat ovat entistä kiinnostuneempia pakkausten ympäristövaikutuksista, mutta pelkäävät ”viherpesua”. Riippumattomien toimijoiden pakkausmerkinnät voisivat lisätä luottamusta.
Nuorilla, kuten opiskelijayhteisöillä todettiin olevan raikkaita ideoita pakkauksiin liittyen. Matalan kynnyksen ajatushautomot tai muut yhteistyötavat toisivat ideoita kuuluviin ja hyödynnettyä, kunhan IPR (intellectual property rights) -kysymykset otetaan asianmukaisesti huomioon.
Uusien ratkaisujen markkinoille saamiseksi tarvitaan yritysten välistä yhteistyötä. Uuden materiaalin on sovelluttava nykyisiin teknologisiin ja logistisiin reunaehtoihin – tai sitten pystyttävä ohittamaan ne aivan uudella tavalla. Uudenlaisia yhteistyön muotoja voidaan synnyttää esim. innovaatiokilpailujen kautta. Myös kaupan roolin vahvistamista visioitiin: voisiko kauppa merkitä kokonaiskestävyydeltään erityisen hyvissä pakkauksissa olevat tuotteet? Entä voisivatko yritykset pyrkiä yhdenmukaistamaan pakkauksiaan kuluttajaa helpottaakseen samanmuotoisilla ja -kokoisilla rasioilla? Tällaisilla pakkauksilla voisi olla kuluttajalle lisäarvoa niiden tyhjennyttyäkin.
Pakkausten ja niiden käyttömuotojen monimuotoisuus tarkoittaa, että ratkaisuja on oltava monenlaisia. Muovin kierrätys, uusiutuviin raaka-aineisiin pohjautuvat ja/tai biohajoavat esimerkiksi selluloosapohjaiset pakkaukset sekä uudelleenkäytettävät tai ilman pakkausta olevat ratkaisut voivat kaikki olla osa kestävämpää ruoan jakelua.
Alan uudistumista hidastavat muun muassa epätietoisuus kuluttajien maksuhalukkuudesta, muutosvastarinta ja riskinoton puute. Kehitystä ohjaamaan toivottiin selkeää poliittista tahtotilaa ja toimia. Yritysten näkökulmasta teknis-taloudelliset haasteet ovat vielä keskeisiä. Uusien pakkausmateriaalien käyttöönotto vaatii usein suuria, kauaskantoisia investointeja, joiden tekemiseksi poliittisen ohjauksen on hyvä olla vakaata ja ennustettavaa.
Package-Heroes vie näitä teemoja eteenpäin yhdessä laajan sidosryhmäverkostonsa kanssa — niin yritysten, hallinnon kuin kansalaisjärjestöjen ja kuluttajien. Tule mukaan!
Blogin kirjoittivat Vilja Varhon (Luke) johdolla työpajoja vetäneet Kirsi Kataja (VTT), Juha-Matti Katajajuuri (Luke), Henri Hakala (LUT) sekä Kirsi Sonck-Rautio ja Nina Tynkkynen (ÅA).
Piirroskuvat: Joonas Lehtimäki / Tussitaikurit