Yle uutisoi elokuun lopulla ruoan panttipakkausjärjestelmästä, joka vähentäisi kertakäyttöpakkausten tarvetta. Juttu inspiroi tutkijoitamme tarkastelemaan panttipakkauksia kuluttajakäyttäytymisen, materiaalin, ympäristön ja liiketoiminnan näkökulmasta.
Mitä kuluttajien tarpeita panttipakkauksen suunnittelussa tulisi ottaa huomioon, kulutuskulttuurin tutkija Kirsi Sonck-Rautio?
“Parhaimmillaan panttipakkaus helpottaa ihmisten arkea ja tekee palveluksen ympäristölle. Se vähentää muoviroskan määrää ja vapauttaa tilaa kotoa.
Pakkausten suunnittelussa tulisi kuitenkin huomioida erilaiset kuluttajat: perheet saattavat kaivata isompia pakkauksia, pienemmät taloudet taas pienempiä. Take away -ruoan ystävät voisivat arvostaa pakkausta, jossa kastikkeelle, salaatille ja pääruoalle on omat lokerot. Tilan säästämiseksi rasioiden olisi hyvä olla päällekkäin pinottavia. Näin palautusautomaattiin saisi vietyä monta pakkausta kerralla.
Toimiva panttipakkausjärjestelmä toteutuu vasta, kun yhteiskunnan ja yritysten infrastruktuuri tukee kuluttajakäyttäytymisen muutoksia. Kuluttajille on tarjottava riittävästi vaihtoehtoja esimerkiksi lisäämällä pakkausten palautuspisteiden määrää.”
Mitä ihmisten on tärkeä tietää muovista panttipakkausten materiaalina, tutkimusprofessori Ali Harlin?
“Muovi on edullinen ja uusiokäyttöön sopiva materiaali, joka toimii hyvin ruoan säilömisessä. Se eristää nestettä ja ilmaa ja kestää useimpia ruoka-aineita. Toisaalta muovi imee itseensä rasvaliukoisia aineita, kuten curryssä käytettävää kurkumaa, josta lähtee paljon väriä. Tämä saattaa tehdä uudelleen käytettävien astioiden puhdistamisesta haastavaa. Muoviastioita voidaan puhdistaa emäksisellä pesuaineella, mutta ei esimerkiksi höyryllä.
Jos muovista panttipakkausta käytetään väärin, se voi kerätä itseensä haitallisia aineita. Muovissa on lisäaineita, kuten hajoamista hidastavia antioksidantteja. Elintarvikemuoviksi määritellyt materiaalit, kuten PET, ovat kuitenkin turvallisia ruoan käsittelyssä ja pakkaamisessa käytettäviksi.
Muovin vaihtoehtoja panttipakkauksissa voisivat olla myös metalli ja lasi. Niiden käsittely voi olla haastavampaa, mutta hygieenisyys on helpommin ratkaistavissa”
Mihin ympäristöseikkoihin täytyy erityisesti kiinnittää huomiota panttipakkausjärjestelmän kehittämisessä, erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri?
“Kiertävissä pakkauksissa on ympäristövaikutusten vähenemisen kannalta ilman muuta potentiaalia. Tulemme Package-Heroes-hankkeessamme tutkimaan tätä systemaattisella elinkaariarvioinnilla. Kyse on siitä, miten kokonaisympäristövaikutukset ja -suorituskyky määräytyvät, kun vastakkain ovat logistiikan lisääntyminen ja pakkausten pesut suhteessa neitseellisen materiaalin tuottamisen vähenemiseen.
Logistiikan osalta tulee kiinnittää huomiota siihen, kuinka palautuneet pakkaukset saadaan useista toimipisteistä pesulinjalle ja sieltä takaisin käyttöön? Kuinka palautuspakkausten volyymit saadaan sellaisiksi, että kuljetetaan mahdollisimman täysiä autoja? Jos Helsingin alueella on vain yksi pesupaikka ja vähän pakkauksia käytössä, joudutaan ajamaan melkoista lenkkiä melko tyhjillä autoilla, jotta pakkaukset saadaan kerättyä kasaan pesua varten. Myös kuluttajien mahdolliset ylimääräiset matkat kotoa palautuspisteille on huomioitava.
Pakkausten pesemisen osalta tulee huomioida pesulinjan ja pesuaineen mahdolliset ympäristölle haitalliset vaikutukset. Jos pakkauksissa on etiketit, niiden peseminen saattaa aiheuttaa päänvaivaa: tarrojen putsaaminen voi olla vaikeampaa kuin itse pakkauksen.
Panttipakkausjärjestelmän todellisia ympäristöhyötyjä voidaan arvioida, kun tiedetään, kuinka monta kertaa pakkauksia todella pystytään käyttämään. Ei saisi käydä niin, että pakkauksen laatu heikkenee tai kuluttajat heittävät pakkauksia nopeasti pois järjestelmän ulkopuoliseen jätteeseen. Tarvitseeko panttipakkauksen olla rakenteeltaan tukevampi?”
Miten järjestelmä toimisi fiksusti liiketoiminnan näkökulmasta, professori Henri Hakala?
“Jos kuluttajat omaksuvat panttipakkaukset, yritykset todennäköisesti tuovat markkinoille useita erillisiä panttipakkausjärjestelmiä ja -alustoja. Silloin järjestelmät kilpailisivat keskenään eri ravintoloiden suosiosta, ja kilpailun kautta järjestelmät myös kehittyisivät tehokkaammin kuin jos alalla olisi vain yksi toimija. Mutta jos panttipakkausjärjestelmiä on liian monta, pakkausten palauttamisesta tulee kuluttajille vaikeaa ja tehotonta. Panttijärjestelmän suosion kannalta on siis olennaista, että yritykset tekevät yhteistyötä keskenään.
Yhden operaattorin monopolin sijaan mielenkiintoinen malli järjestelmän organisoitumiselle voisi olla osuuskuntamalli. Siinä järjestelmän operaattori säilyisi voittoa tavoittelevana yrityksenä, alustana johon ehkä eri pakkausvalmistajat voisivat tuoda erilaisia panttipakkauksia. Järjestelmän yritysasiakkaista (ravintoloista) tulisi osuuskunnan jäseniä. Käyttäjäyritysten muodostama osuuskunta omistaisi osan operaattoriyrityksestä. Suomalainen osuuskuntalaki on joustava, joten operaattori voisi järjestelmän kautta palauttaa osan panttijärjestelmän tuotoista sen asiakkaille. Osuuskunnan kautta operaattoria omistavien yritysasiakkaiden ääni voisi näin kulkeutua tehokkaasti järjestelmää operoivalle yritykselle.”