Pakkausmateriaaleja käsitellään usein erillisenä ympäristön likaantumisen kysymyksenä. Ne ovat kuitenkin osa pakkaamisen järjestelmää ja logistiikkaa. Luonnonvarojen käytölle on tutkitusti esitetty kestävyysrajoja sekä ilmastovaikutuksen että luonnon monimuotoisuuden kannalta, mikä nostaa esiin tarpeen järkiperäistää myös pakkausmateriaalien käyttöä.

Keskeisten ja välttämättömien tarpeiden tyydyttämiseksi tarvitaan raaka-aineita ja tuotantoa, mutta lisäämällä uudelleenkäyttöä ja kierrätystä sekä alentamalla kulutusta voidaan rajoittaa ympäristövaikutusta merkittävästikin.

Euroopan vihreän kehityksen ohjelma on politiikka-aloitteiden paketti, joka tukee EU:n muuntumista oikeudenmukaiseksi ja vauraaksi yhteiskunnaksi, jonka talous on nykyaikainen ja kilpailukykyinen. Tavoitteiden saavuttaminen vaatii suorien ilmastovaikutusten vähentämisen lisäksi muiden ympäristövaikutusten alentamista, jonka takia Euroopan komissio julkaisi 2020 uuden kunniahimoisen biodiversiteettistrategian, joka tähtää luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseen vuoteen 2030 mennessä.

Pakkausten osalta kestävyyskriteerien saavuttamiseksi sääntely painottuu lyhytikäisten ja erityisesti kertakäyttöisten tuotteiden jätekysymykseen. Pakkauksia koskevan lainsäädännön tavoitteena on edistää pakkausten ja pakkausjätteiden kierrätystä, uudelleenkäyttöä ja hyödyntämistä. Pakkausasetuksen 218/2014 mukaan pakkaus on suunniteltava, valmistettava ja pidettävä kaupan siten, että sen uudelleenkäyttäminen tai hyödyntäminen, mukaan lukien kierrätys, on mahdollista.

Muutetun direktiivin 2018/852 mukaan EU-maiden on toteutettava toimenpiteitä, kuten kansallisia ohjelmia ja laajennettua tuottajan vastuuta koskeviin järjestelmiin ja muihin taloudellisiin välineisiin sisältyviä kannustimia, ehkäistäkseen pakkausjätettä syntymästä ja minimoidakseen pakkausten ympäristövaikutukset. Tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutuksen vähentämistä koskevan EU:n direktiivin (2019/904/EU) soveltamisalaan kuuluvat tietyt direktiivissä nimenomaisesti luetellut kertakäyttömuovituotteet, joihin luetaan myös muovia sisältäviä tuotteita. 

Tuotteiden ilmastovaikutusta arvioidaan yleisesti elinkaarilaskelmilla, joiden lopputulos ilmaistaan hiilijalanjälkenä. Nämä tulokset ovat suoraan globaaleja vaikutuksia. Kansainväliset ISO-standardit (SFS-EN ISO 14040:2006 ja 14044:2006) ohjaavat arviointia. Elinkaaritarkasteluun voidaan yhdistää myös lukuisia muita vaikutusluokkia. Arvioimalla pelkkiä ilmastovaikutuksia on mahdollista todeta, että uudelleen käytettävät pakkaukset eivät aina ole hiilijalanjäljen kannalta paras ratkaisu, vaikka ne voivat vähentää kiinteän pakkausjätteen syntymistä. Hiilijalanjälkeen vaikuttavat tapauskohtaisesti useat tekijät, kuten kuljetusmatkat, palvelujärjestelmän rakenne ja pakattavan tuotteen pakkaukselle asettamat vaatimukset.

Pakkausmateriaalien kierrätyksen vaikutus kohdistuu erityisesti neitseellisten materiaalien kysyntään ja kulutukseen. Yleisesti kierrätysmateriaalien käyttö pienentää pakkausten ilmastovaikutuksia. Kierrätyksen tehokkuus riippuu kuitenkin siitä, kuinka suuri osa materiaalista todella saadaan kiertoon ja miten paljon kierrätys sitoo tuotannontekijöitä, etenkin energiaa. Lisäksi pakkausjätteen tehokkailla keräys- ja lajiottelujärjestelmillä voidaan merkittävästi vähentää pakkausjätteen päätymistä luontoon.

Tekninen kehitys luo uusia kestävämpiä ja materiaali- ja energiatehokkaampia ratkaisuja. Muovia korvaavien uusiutuvien ja kierrätettävien pakkausratkaisujen kehitys on nopeaa. Esimerkiksi VTT on kehittänyt uusia helposti kierrätettäviä kuitupakkausratkaisuja, joilla Luken tekemien laskelmien mukaan on mahdollista pienentää pakkaamisen hiilijalanjälkeä. Pakkausmateriaalien kierrätettävyys ja kokonaishiilijalanjälki huomioiden nämä uudet innovaatiot tarjoavat mahdollisuuksia tarjota kestävämpiä ratkaisuja pakkaamisen ympäristöhaasteisiin.

Varsinainen ratkaisu sekä ilmaston lämpenemisen ja ympäristön likaantumisen vähentämiseksi olisi kulutuksen vähentäminen, mutta toistaiseksi kannustimet ja toimet pakkaamisen vähentämiseen ovat vielä vähäisiä. Näin ollen onkin tärkeää panostaa vahvemmin pakkausten tuotesuunniteluun, jonka avulla pakkausratkaisut voidaan optimoida tapauskohtaisesti ja täyttää sekä ilmasto- että muut ympäristötavoitteet.

Seuraavilla periaatteilla voidaan tehokkaasti vaikuttaa esimerkiksi pakkausten kokonaisympäristövaikutuksiin:

  • Tuotteiden koko systeeminen vaikutus ml. ruokahävikki tulee huomioida ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi asetettavia suosituksia ja määräyksiä luotaessa.
  • Tuotteiden vaikutusta arvioitaessa elinkaaritarkasteluun tulee ottaa ilmastovaikutuksen lisäksi muita vaikutusluokkia, jotka huomioivat mm. ympäristön likaantumisen.
  • Materiaalitehokkuus on energiatehokkuuden rinnalla keskeinen ohjaava tekijä lisättäessä kulutuksen kestävyyttä.
  • Materiaalin kierrätyksessä lyhin mahdollinen kierto tarjoaa merkittävän vaihtoehdon, koska useimmin se vaatii vähiten energiaa tai uutta materiaalin käyttöönottoa.
  • Tuotteiden uudelleenkäyttö ja korjaaminen ovat vaihtoehtoja kertakäyttöisyydelle, silloin kun logistiikka ja tuotteiden huollettavuus on otettu huomioon tuotetta suunniteltaessa.
  • Tuoteturvallisuus etenkin elintarvikkeiden pakkaamisen osalla on edelleenkin huomioitava materiaalikiertoja suljettaessa
  • Tuotekehitys, tuotesuunnittelu sekä tuotteen/palvelun ympäristövaikutusten ja niiden merkittävyyden tunnistaminen ovat kulutuksen ohjaamisen lisäksi keskeisiä tekijöitä lyhytikäisten tuotteiden ympäristövaikutuksen vähentämiseksi.

Jotta pelin säännöt pysyvät selkeinä, olisi luotava yhteistyössä pakkausmateriaaliaja pakkauksia valmistavien sekä pakkauksia käyttävien yritysten kanssa yhteisesti sovittu kriteeristö, jonka avulla yritykset voivat tapauskohtaisesti tunnistaa ja suunnitella ympäristön kannalta kestävimmät pakkausratkaisut.

Tämän kriteeristön tulee määritellä selkeät ehdot, milloin uusiutuvista materiaaleista valmistetut kierrätettävät pakkaukset ovat ympäristön kokonaisvaikutuksen kannalta edullisia. Tämä voi olla mahdollista esimerkiksi hygieniasyistä tai käytön satunnaisuuden vuoksi.

Edelleen tämän kriteeristön tulee määritellä, milloin uudelleenkäytettävät pakkausjärjestelmät tarjoavat merkittävän edun roskaantumisen vähenemisessä vaikuttamatta negatiivisesti kokonaisympäristövaikutukseen. Tällaisesta esimerkkinä voivat olla tiuhasti rakennetut infrastruktuurit ja/tai keskitetysti ruokapalveluja tarjoavat yritykset.

 

Blogin kirjoitti Package-Heroes-hankkeen johtaja, tutkimusprofessori Ali Harlin