Uuden vuosikymmenen pyörähdettyä käyntiin on hyvä hetki tehdä katsaus elintarvikepakkaamisen 2010-lukuun. Package-Heroes-tutkimushankkeen johtaja Ali Harlin kertaa viime vuosikymmenen polttavimmat keskustelunaiheet.
Vuosikymmenen trendinä biopohjaisuus
Koko 2010-luku käytiin keskustelua elintarvikepakkauksen oikeasta materiaalivalinnasta. Vuosikymmenen alussa pyrittiin löytämään biopohjaisia muoveja. Kehitystä motivoi yhteiskunnan herääminen hiilidioksidin määrään ilmakehässä ja siitä johtuva ilmastohuoli.
Vuosikymmenen keskivaiheilla pyrittiin löytämään uusia biopohjaisia muoveja ruokaketjun ulkopuolelta – metsästä. Tämä johti pinnoitettujen paperi- ja kartonkijalosteiden ”uuteen tulemiseen” jopa tuoteryhmiin, jossa niitä ei aikaisemmin ole käytetty, esimerkiksi lihajalosteisiin ja eineksiin.
Muovikriisin vaikutus
Muoviin kohdistuva globaali julkinen keskustelu ja mediahuomio nostivat ympäristöystävällisyyden pakkauksista käytävän keskustelun kärkeen 2010-luvun puolivälin jälkeen. Muovikriisi johti nopeasti muun muassa muovistrategian lanseeraamiseen ja kertakäyttömuovin kieltoihin EU:ssa. Suomessa alettiin laatia muovitiekarttaa, joka päätyi osaksi Antti Rinteen ja sittemmin Sanna Marinin hallitusohjelmia. Muovin vastaisuus on osaltaan johtanut kuitupakkaamisen ja paperijalosteiden uuteen tulemiseen. Keskustelu mikromuoveista voimistui myös muovikriisin myötä, mutta vielä emme täysin ymmärrä ilmiön todellista merkitystä.
Vuosikymmenen aikana havahduttiin kuitenkin myös siihen, että pakkausten vaikutus ympäristöön ja ilmastoon on materiaalivalintaa laajempi: pakkaus tarjoaa sisällölleen suojan, joka vähentää mm. ruokahävikkiä. 2010-luvun lopulla julkiseen keskusteluun nousi myös pakkauksissa käytettävää muovia puolustavia puheenvuoroja.
Kierrätys vs. biohajoavuus
Biopohjaisten materiaalien lisäksi biohajoavia pakkausmateriaaleja on kehitetty koko vuosikymmenen ajan ympäristö- ja ilmastohuolen innoittamana. Kierrätyksen ja ympäristövaikutusten ristiriitaiset vaatimukset eivät ole johtaneet biohajoavien materiaalien laajempaan käyttöönottoon. Vuosikymmenen lopulla poliittinen painopiste kääntyi biohajoavuudesta kierrätyksen edistämiseen, ja kierrätys otti paikkansa EU:n materiaalipolitiikan ytimessä.
Eräänlaisena positiivisena 2010-luvun läpimurtona voidaan pitää sitä, että kierrätettyä materiaalia voidaan nyt joissain tapauksissa hyödyntää ruokapakkauksissa. Yleisesti kuluttajakierrätys ei ole mahdollista, mutta esimerkiksi pullopolyesterin kohdalla hyväksyminen on tapahtunut, varmasti johtuen suljetusta materiaalikierrosta takaisin samaan tuotteeseen.
Pakkauskehitys ja -innovaatiot
Varsinainen elintarvikepakkauskehitys on jatkunut ohentamisen ja keventämisen linjalla. Uusiakin innovaatiota on vuosikymmenen aikana saatu, kuten digipainetut yksilöidyt pakkaukset, parannettu käytettävyys (esim. avaus ja suljenta) sekä lisää sensoreita ja älypakkauksia.
Pakkaussuunnittelu on merkittävä osa pakkausten innovaatioita. Suunnittelussa korostuvat käytettävyys ja toimivuus. Uudet tekniset ratkaisut vievät pakkauksien mahdollisuudet uudelle tasolle, mutta samalla täytyy säilyttää ratkaisujen järkiperäisyys. Monimutkaiset ratkaisut lisäävät kustannuksia ja voivat heikentää kierrätettävyyttä.
Mitä seuraavaksi?
Yhteiskunta muuttuu ja pakkaus sen mukana. Seuraavaksi odotamme, mitä tapahtuu pakkaukselle palveluna. Yleistyvätkö uudelleenkäytettävät pakkaukset ja syntyykö niiden ympärille aivan uusia liiketoiminta-malleja? Nähtäväksi jää miten lisääntyy esimerkiksi valmiin ruuan ulosmyynti ja nettikauppa.
Muuttaako yhteiskunnan rakenne jälleen kerran pakkaamisen tarvetta ja ratkaisuja? Maailma on auki 24/7 ja kaupungistuminen jatkuu. Uudet kuluttajasukupolvet arvostavat kestävämpiä ratkaisuja. Varmuudella ainakin kierrätyksen ratkaisut kehittyvät sääntelyn kautta. Mutta mitä tapahtuu tuotevalikoimalle ja sen laajuudelle?