Tutkin gradussani elintarvikepakkaamisesta käytävää uutismediakeskustelua suomalaisissa sanomalehdissä. Elintarvikepakkausalan kestävyysmuutos on ajankohtainen, yhteiskunnallinen asia. Pyrkimyksenäni on omalta osaltani elää siten, että luonnon monimuotoisuuden säilyminen ja luonnosta nauttiminen on mahdollista sekä meille nykyihmisille että tuleville sukupolville. Opiskelin LUT- yliopistossa kauppatieteitä ja sivuaineenani luin kestävää kehitystä (sustainability). Minulle oli tärkeää, että graduni liittyisi kestävään kehitykseen. Tartuin innolla mahdollisuuteen kerätä, koota ja analysoida uutismedia -aineistoa kestävästä elintarvikepakkaamisesta graduani. Elintarvikealalla tarvitaan laadukkaita vaihtoehtoja fossiilipohjaisen muovin rinnalle. Lähdin ottamaan selvää, minkälaisia vaihtoehtoja suomalaisessa sanomalehtimediassa esitellään elintarvikepakkaamisen tulevaisuudelle, ja miten näistä vaihtoehdoista keskustellaan.
Gradun tutkimusaineistoksi keräsin elintarvikepakkaamista koskevat uutisartikkelit kolmesta sanomalehdestä kymmenen vuoden ajalta. Aineistoni sisältää 216 Helsingin Sanomien, Kauppalehden ja Tekniikka & Talouden verkossa julkaistua uutisartikkelia. Sanomalehdissä käyty elintarvikepakkaamiskeskustelu oli pienimuotoista tutkimusjakson ensimmäisinä vuosina (2010-2016), mutta alkoi kiihtyä vuodesta 2017 lähtien. Pystyin havaitsemaan jatkuvuutta elintarvikepakkauskeskustelusta löytämieni teemojen kautta. Löydetyt teemat käsittelivät monipuolisesti elintarvikepakkaamiseen suoraan tai välillisesti liittyviä asioita. Löysin uutisartikkeleissa käydystä keskustelusta 11 pääteemaa. Löytämistäni teemoista yleisimmin esiintyneet käsittelivät seuraavia aiheita: 1) yritykset, innovointi ja liiketoimintaratkaisut, 2) muovin erittely, kerääminen, kierrätys, uudelleenkäyttö ja vähentäminen, 3) roskien kierrätyksen innostus ja ongelmat, 4) muoveja koskevat lait ja asetukset sekä 5) meriroska ja mikromuovit.
Yritykset, innovointi ja liiketoimintaratkaisut -teeman pääviestinä on, että elintarvikepakkaukset voidaan saattaa kestävän mallin mukaisiksi innovoimalla uusia materiaaleja ja keksimällä ratkaisuja muovien korvaamiseen ja ruokahävikin vähentämiseen. Tämä teema on säilynyt ajantasaisena läpi tutkimusvuosien, mistä on osoituksena se, että se näkyy aineistossa jokaisena tutkimusvuotena ja on ylivoimaisesti yleisin kaikista teemoista.
Teeman 2) muovin erittely, kerääminen, kierrätys, uudelleenkäyttö ja vähentäminen pääviesti on, nämä edellä mainitut toimenpiteet tuovat elintarvikepakkauksia kestävämpään suuntaan. Teema sisältää aiheita kuten zero waste -elämäntavan ja mustat ei-kierrätettävät muoviset elintarvikepakkaukset. Roskien kierrätyksen innostus ja ongelmat -teeman pääviesti on, että useita kierrätystoimintoja on parannettava, ennen kuin ne voivat helpottaa elintarvikepakkausten siirtymistä kestävämpään malliin. Teeman 4) muoveja koskevat lait ja asetukset pääviesti on, että tiukemmat lait, määräykset ja byrokratia auttavat elintarvikepakkausten kestävään kehitykseen. Meriroska ja mikromuovit -teeman pääviestinä on, että kuluttajien tulee kiinnittää huomiota siihen, edistääkö heidän toimintansa merien roskaamista ja mikromuovien integroitumista ympäristöön ja viime kädessä jokaisen ravintoketjuun. Elintarvikepakkausten asianmukainen kierrätys ennaltaehkäisee sekä mikromuovin että meriroskan syntymistä.
Teemojen lisäksi tutkin gradussa, minkälaisia innovaatioita elintarvikepakkaamiseen liitettiin sanomalehtikeskustelussa. Innovaatioiden tutkiminen liittyi vahvasti teemoista laajimpaan, joka käsitteli yrityksiä, innovointia ja liiketoimintaratkaisuja. Eniten puhuttiin materiaaleihin liittyvistä innovaatioista, joilla pyrittiin korvaamaan fossiilipohjaisen muovin käyttöä. Aineistossa mainittiin lukuisia eri ehdotuksia perinteisen muovin korvaajaksi elintarvikepakkauksissa. Kolme eniten mainintoja saanutta materiaalia kuvaavaa sanaa olivat kartonki, puu ja biomuovi. Puuhun materiaalina kuului tässä jaottelussa puumassa, puukuitu, puukomposiitti, puuhake, hemiselluloosa, selluloosa, kompostoitava selluloosa ja liuennut selluloosa. Kartonki on valmistettu puukuiduista. Biomuovi taasen on kattokonsepti materiaaleille, jotka ovat joko biopohjaisia tai biohajoavia muoveja, tai molempia. Biopohjaisia biomuoveja valmistetaan kasviperäisistä materiaaleista kuten maissi ja sokeriruoko.
Mediassa ja poliittisessa keskustelussa puhutaan näinä aikoina, ovatko puupohjaiset ratkaisut kestävän kehityksen mallin mukaisia, sillä metsien hakkuilla on myös negatiivisia seurauksia ilmastolle. Vaikka hakkuut tehtäisiin jatkuvan kasvatuksen menetelmällä, liittyy niihin silti näkökulma luonnon monimuotoisuuden heikentymisestä ja ilmastonmuutoksen kiihdyttämisestä. Toisaalta puu on uusiutuva luonnonvara ja elintarvikepakkauksiin sopivia biopohjaisia materiaaleja, myös suitsutetaan julkisessa keskustelussa niiden hyvistä puolista. Näitä hyviä puolia ovat muun muassa muoviroskan ja mikromuovin vähentyminen sekä fossiilisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentyminen.
Kestävyysmuutosten onnistunut läpivieminen vaatii jatkuvaa kehitystä kohti tavoitetta eli tässä tapauksessa fossiilisten muovien käytön vähentäminen elintarvikepakkaamisessa. Korvaavien pakkausmateriaalien tulisi kuitenkin olla riittävän hyviä, jotta muovin korvaaminen muulla materiaalilla ei ainakaan lisäisi ruokahävikkiä.
Elintarvikepakkausmateriaaleista puhuttaessa ilmasto- ja luontoystävällisyyden ollessa tärkeimpinä tekijöinä, edellä mainitsemaani riittävää hyvyyttä määrittelevät erinomaisen kestävyyden lisäksi muun muassa monipuolisuus, joustavuus, keveys, läpinäkyvyys, saatavuus, kuumasaumautumiskyky ja suojaava suorituskyky. Tuotantokustannusten tulisi myös olla riittävän alhaiset, jotta uusi materiaali olisi kilpailukykyinen vaihtoehto muoville. Mikäli emme ajattele luonnon roskaantumista, ilmastonmuutosta ja luontokatoa, on perinteinen muovi sinänsä erinomainen elintarvikepakkausmateriaali. Muovi on materiaalina erittäin kestävä ja todella hyvä monipuolisuuden, joustavuuden, keveyden, läpinäkyvyyden, kuumasaumautumiskyvyn ja suojaavan suorituskyvyn osalta. Fossiilisten muovien käytön vähentämisen motivaationa kuluttajille on niiden roskaavuus. Fossiilinen muovi ei hajoa luonnossa sinne ei-toivotusti joutuessaan. Kaduilla, metsissä ja vesistöjen lähellä oleillessaan ihminen näkee päivittäin luontoon joutunutta roskaa. Fossiilisten materiaalien käyttö muovien valmistukseen selittää vain alle prosentin verran ilmastomuutoksesta. Vertailun vuoksi energian tuotannossa tai liikenteessä käytetyt fossiiliset raaka-aineet aiheuttavat noin 75 % ilmastonmuutoksesta. Luonnon roskaantumisongelmassa muovi on kuitenkin pääroolissa – merissä ajelehtivista roskalautoista noin 80 % on muovia.
Sanomalehtiaineistosta ei löytynyt yhtä täydellistä ratkaisua fossiilisen muovin korvaajaksi, vaan monia potentiaalista vaihtoehtoja eri pakkaustarpeisiin. Näitä potentiaalisia vaihtoehtoja käytetään jo elintarvikepakkaamisessa ja ne ovat jatkuvan tutkimuksen ja kehityksen kohteena. Vaikka puupohjaisten materiaalien käyttö ei ole täysin ongelmatonta luonnon ja ilmaston kannalta, ovat ne jo nykyisellään fossiilipohjaista muovia kestävämpi vaihtoehto elintarvikepakkaamiselle. Huolimatta siitä, että ”täydellinen” fossiilisen muovin korvaaja antaa vielä odottaa itseään, varteenotettavia vaihtoehtoja ilmaantuu markkinoille koko ajan lisää. Suomalaisen teknologisen innovoinnin ja osaamisen merkitystä ei voida tässä yhteydessä painottaa liikaa. Sanomalehtikeskustelun piirtämä kuva elintarvikepakkaamisen muutoksesta korosti materiaaliin pohjautuvia innovaatiota, yritysten merkitystä sekä keräämistä, kierrätystä, uudelleenkäyttöä ja vähentämistä ratkaisuina pakkaamisen ympäristöhaasteisiin. Myös kuluttajien ostopäätökset ja kotitalouksien asianmukainen jätteenkeräys ja -kierrätys ovat tässä prosessissa merkittävässä roolissa.
Pilvi Koskinen
Pilvi Koskinen valmistui kauppatieteiden maisteriksi LUT-yliopistosta. Hän työskentelee tällä hetkellä Luona Oy:n yksityisessä vastaanottokeskuksessa Vapaa-aikanaan Pilvi harrastaa puiden halailua ja talvisin kylmävesipulahduksia.